Huumepoliisi -lehti: Mitä ovat niin sanonut bilehuumeet?

”Bilehuumeet” on usein käytetty nimitys huumeista, joita käytetään viihdekäytössä, erityisesti juhlissa ja festareilla. Yleensä huumeiden ”viihdekäytön” tavoitteena on nostaa mielialaa, lisätä nautintoa ja rentoutumista, edistää sosiaalista vuorovaikutusta, vähentää estoja tai lisätä jännitystä elämään. Bilehuume-nimitys on kuitenkin harhaanjohtava, koska sillä voi olla vaikutus siihen, että huumeiden käyttö nähdään jollain tapaa hyväksyttävämpänä ja vähemmän vaarallisena kuin muissa yhteyksissä käytettävien huumeiden. Näinhän se ei tietenkään ole, huumeet ovat huumeita käytettiin niitä bileissä tai ei.

Ilmaisun "bilehuumeet" selkeä määrittely on haastavaa, koska bilehuumeet-kategoria ei viittaa mihinkään tiettyyn farmakologiseen koostumukseen tai huumausaineeseen. Bilehuumeilla siis viitataan huumausaineisiin, joita käytetään virkistyskokemusten luomiseen tai parantamiseen, ja siinä korostetaan sitä, että nämä huumausaineet ovat virkistystoiminnan aikana valittuja huumausaineita. Näin ollen bilehuumeita ei voida rajata yksinkertaiseksi luetteloksi, sillä huumausaineiden suosio vaihtelee ajan ja ympäristön mukaan. Olennaista on tarkoitus ja psykoaktiivinen ominaisuus, ei aineen koostumus tai oikeudellinen asema. Niin sanottuja bilehuumeita ovat esimerkiksi amfetamiini, kokaiini, ketamiini, ekstaasi eli metyleenidioksimetamfetamiini (MDMA) ja muut stimulantit. Näitä huumeita käytetään usein yhdessä alkoholin kanssa, ja niiden yhdistelmä voi olla erityisen haitallista terveydelle.

Alun perin termiä ”tanssihuumeet” käytettiin kuvaamaan huumeita, joita ihmiset käyttivät tanssiessaan acid house- ja rave-tapahtumissa. 1990-luvun loppupuolella terminologia muuttui "tanssihuumeista" "klubihuumeiksi", kun tunnustettiin, että ihmiset käyttivät huumeita yökerhoissa eivätkä vain ulkona järjestetyissä ja laittomissa reiveissä ja varastobileissä. Bilehuume terminä tuli suosituksi, koska huumeita käytetään tanssiklubeja laajemmissa paikoissa eli toisin sanoen bilettämisessä. Nykyään käydään paljonkin keskustelua siitä, onko termi "bilehuumeet" itsessään suotavaa. Sanamuoto ei ole ihanteellinen, koska se antaa huumeille myönteisen mielleyhtymän, minkä vuoksi huumeita on vaikea ottaa vakavasti.

Huumausaineiden viihdekäyttäjät ovat monimuotoinen ryhmä

Yleisesti ottaen rikoksentekijät käyttävät todennäköisemmin huumeita ja huumausaineiden käyttäjät tekevät todennäköisemmin rikoksia. Huumausainerikokset ovat rikoksia, jotka on tehty huumausainelainsäädännön ja muun siihen liittyvän lainsäädännön vastaisesti. Nämä rikokset vievät huomattavan osan lainvalvontaviranomaisten ja rikosoikeudellisten toimijoiden käytettävissä olevista resursseista. Maasta ja sen lainsäädännöstä riippuen näihin rikoksiin kuuluvat laittomien huumausaineiden käyttö, hallussapito ja kauppa. Huumausainerikollisten ja huumeidenkäyttäjien väestörakenteeseen liittyy klisee, jonka mukaan he ovat yhteiskunnan reuna-alueilla toimivia syrjäytyneitä. Tämä stereotypia on kuitenkin väärä, koska uudet empiiriset tutkimukset ja laajat rikostutkimukset osoittavat, että huumausaineiden kuluttajia ja myyjiä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja huumausainemarkkinat tavoittavat kaikki.

Huumeiden viihdekäyttö voidaan määritellä huumeiden käytöksi, joka liittyy yksinomaan hauskanpitoon ja huumeiden käyttö rajoittuu vapaa-aikaan. Silti joissakin tapauksissa huumausaineiden viihdekäyttö voi muuttua satunnaiseksi riskikäytöksi. Huumeiden sekakäyttö on yleistä monien huumeiden viihdekäyttäjien keskuudessa. Tällaisissa tapauksissa juhlija saattaa aloittaa illan juomalla alkoholia baarissa, käyttää kokaiinia, mennä bileisiin, joissa juhlija ottaa ekstaasipillereitä, ja päättää illan kannabiksella rauhoittuakseen. Tämä useiden psykoaktiivisten aineiden yhdistelmä on vaaraksi yksilön terveydelle ja voi aiheuttaa kielteisiä turvallisuus- ja terveysvaikutuksia.

Kaikki huumeet, mukaan lukien bileissä käytetyt, voivat todellisuudessa aiheuttaa riippuvuutta ja terveysongelmia. Ongelmatonta huumeiden käyttöä ei ole olemassakaan. Termit ”viihdekäyttö” ja ”bilehuumeet” vääristävät huumeiden tuomaa ongelmaa. Huumeiden käyttö kun voi terveysongelmien lisäksi johtaa negatiivisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin, kuten työpaikan menettämiseen, rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja jopa perhe- tai parisuhteen hajoamiseen. On tärkeää pitää mielessä nämä riskit ja harkita turvallisempia ja terveellisempiä tapoja nauttia elämästä.

Suomessa viihdekäyttö on terminä melko vakiintunut, joskin saman ilmiön kohdalla saatetaan puhua myös satunnaiskäytöstä. Satunnainen käyttö voi olla hyvin vaihtelevaa muutamasta kokeilusta vuodessa viikoittain tapahtuvaan käyttöön eli satunnaisesti tapahtuva käyttökin voi olla jossakin määrin hallitsematonta. Termeistä ei vallitse täyttä yksimielisyyttä, eikä viihdekäytölle tai satunnaiskäytölle ole olemassa mitään virallisia tai lääketieteellisiä määritelmiä. Huolimatta käytettävästä termistä, huumeiden käyttö saatetaan tässä yhteydessä ymmärtää harmittomaksi ja haitattomaksi, satunnaisesti tapahtuvaksi käytöksi. Siksipä viihdekäyttö ja bilehuumeet sanoina eivät ole parhaat mahdolliset kuvaamaan huumeiden käyttöä.

Miksi käytetään?

Usein huumeista puhuttaessa keskitytään pelkästään käytöstä aiheutuviin haittoihin, mutta keskustelussa on tiedostettava myös se, miksi huumeita kokeillaan ja käytetään. Mielihyvän hakeminen on biologista. Ihmislajin selviytymisen kannalta tärkeät asiat yleensä tuottavat mielihyvää: esimerkkeinä näistä ruoka, yhdessäolo, seksi. Päihteiden käytön biokemiallista taustaa selitetään mielihyväteorioilla, jonka mukaan nautintoa ja riippuvuutta aiheuttavat aineet aktivoivat aivojen mielihyväjärjestelmää. Huumeiden palkitsevat vaikutukset välittyvät sellaisen hermojärjestelmän kautta, joka normaalisti huolehtii yksilön ja lajin hengissä säilymisestä, toisin sanoen elämälle välttämättömien toimintojen ylläpitämisestä. Huumausaineet aktivoivat mielihyväjärjestelmää usein voimakkaammin kuin luonnolliset mielihyvän tuottajat. Huumeiden käytöllä voidaan hakea monia erilaisia positiiviksi koettuja vaikutuksia:

• Hyvä olo, päihtymys, euforia. Huumeet voivat joillekin tuottaa voimakkaita mielihyvän tunteita. Tätä alkueuforiaa seuraa muita vaikutuksia, jotka vaihtelevat käytetyn huumetyypin mukaan. Esimerkiksi stimulanttien, kuten kokaiinin, kanssa päihtymyksestä voi seurata positiiviseksi koettuja vaikutuksia kuten itsetunnon kohoamista, mielialan nousua, estojen vähenemistä sekä lisääntynyttä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä vastoin opioidien, kuten heroiinin, aiheuttamaa euforiaa seuraa rentoutumisen ja tyytyväisyyden tunne. On tiedostettu myös tarve esimerkiksi tehostaa muiden päihteiden vaikutuksia, esimerkiksi stimulanttien käytöllä voidaan pyrkiä hallitsemaan alkoholipäihtymystä. Alkoholi ja kokaiini saattavat tuntua miellyttävältä yhdistelmältä, mutta samanaikaisesti käytettynä lisäävät riskejä ja esimerkiksi äkillisten kuolemaan johtavien sydänkohtausten riskiä.

• Olon parantaminen, ahdistuksen ja stressin lieventäminen, pako arjesta. Jotkut ihmiset, jotka kärsivät sosiaalisesta ahdistuksesta, stressistä ja masennuksesta, voivat alkaa käyttää huumeita yrittääkseen tuntea olonsa vähemmän ahdistuneeksi. Stressillä voi olla tärkeä rooli huumeiden käytön aloittamisessa ja jatkamisessa.

• Suorituksen parantaminen. Nyky-yhteiskunnassa jotkut saattavat tuntea painetta parantaa keskittymiskykyään koulussa tai työssä tai kykyjään urheilussa ja hakevat tähän vaikutusta käyttämällä huumeita.

• Uteliaisuus, jännityksen hakeminen ja sosiaalinen paine. Päihteiden käyttöä ohjaa usein myös hyväksytyksi tulemisen tarve. Tässä suhteessa nuoret ovat erityisen vaarassa, koska vertaispaine voi olla erittäinkin voimakasta. Nuoruus on kehitysvaihe, jonka aikana riskitekijöiden, kuten huumeita käyttävien ikätovereiden seura voi johtaa päihteiden käyttöön.

Jokaisen on hyvä pohtia huumeiden käyttöä ja sen eri puolia, on siitä kokemusta tai ei. Yhtenä selkeänä elämänhallintatekniikkana on todettu se, että päihteisiin ei paeta ongelmia vaan elämän on syytä tuntua mielekkäältä myös ilman päihteitä.

Onko se haitatonta?

Päihteiden käyttö ei ole koskaan täysin haitatonta, ei edes kokeilu tai satunnaiskäyttö. Huumeiden käyttöön liittyy monenlaisia riskejä riippuen käytetyistä yhdisteitä, käyttötavoista, käytön tiheydestä, yhdisteen määrästä ja pitoisuudesta sekä yksilöllisistä eroista.

Akuutit haitat saattavat ilmetä jo ensimmäisten kokeilukertojen aikana tai sen jälkeen. Näitä ovat akuutit terveysriskit ja muut ongelmat, kuten itse päihtymys, tajuttomuus ja tahattomat loukkaantumiset, aggressiivinen käytös ja väkivalta, ajaminen päihtyneenä ja yliannostuksen ja epäpuhtaiden aineiden aiheuttamat myrkytykset. Akuutteja haittoja voivat pahentaa tai lisätä useiden yhdisteiden samanaikainen tai perättäinen käyttö.

Pidempiaikaisen käytön haittoja puolestaan ovat mahdollinen riippuvuuden syntyminen ja toleranssin kehittyminen. Kun huumeita käyttää toistuvasti, elimistön sietokyky niiden vaikutuksille kasvaa, jolloin huumeiden toivotut esimerkiksi piristävät vaikutukset vähenevät. Tämä johtaa siihen, että saman vaikutuksen saamiseksi on käytettävä yhä isompaa annosta. Huumeet eivät ole halpoja ja niiden hinnat saattavat olla huumausaineesta riippuen 100-200 euroa käyttöannosta kohden. Tämän johtaa yleensä siihen, että käyttäjällä ilmenee taloudellisia ongelmia käytön rahoittamisesta johtuen. Lisäksi päihteen hankintaan saattaa liittyä vakaviakin riskejä, koska myynti saattaa tapahtua ”pimeillä kujilla” ja olla järjestäytyneen rikollisuuden hallinnoimaa. Kaiken kukkuraksi käyttötavasta ja aineesta riippuen on riski erilaisille tartuntataudeille ja sairauksille. Lisäksi käyttö altistaa mielialahäiriöille, kuten masennukselle, paniikkihäiriölle, unihäiriöille ja erilaisille kognitiivisille häiriöille, kuten muistiongelmille. On myös muistettava, että Suomessa huumeen käyttö on rikos ja myös tästä saattaa aiheutua seurauksia.

Päihteiden käytön ennaltaehkäisystä on saatavilla laajasti tietoa mm. THL:n sivuilta.

Artikkeli on julkaistu Huumepoliisi -lehdessä, jonka kustantajana Printmix toimii. Lehden ilmoitustilanmyynnin hoitaa Suomen Myyntimediat.